Turun VPK-talolla 27.4.2024 pidetyn konsertin nimi Laulusilta – Laulusild viittaa paitsi Suomenlahden yli toteutuvaan ystävyyteen vuosikymmenten takaa, myös siltaan historian ja nykypäivän välillä. Ohjelmassa oli sekä kansallisromantiikan ajan, että nykypäivän teoksia. Ohjelma on nähtävillä tapahtumasivulla.

Laulun Ystävät teki ensimmäisen matkansa Tallinnaan vuonna 1966, jolloin kuoro esiintyi Estonia-salissa. Matkaan osallistui kannustusjoukkoineen kaikkiaan 130 henkeä. Isäntänä silloin toiminut Eesti Teaduste Akadeemia Meeskoor (ETAM) on siitä lähtien ollut LY:ssä veljeskuoron asemassa. Yhteisiä konsertteja järjestetään aika ajoin kummallakin puolen Suomenlahtea.

ETAM on vuonna 1958 Tallinnan akateemisissa piireissä perustettu mieskuoro. Se on kokoonpanoltaan ja arvoiltaan hyvin samantapainen kuin Laulun Ystävät. Molempien konserttikokoonpanoissa on n. 35–40 laulajaa, lisäksi seniorikuorot ja pienempiä lauluyhtyeitä. Kuorot yhdistävät eri ikäluokat ja sosioekonomiset asemat yhtenäiseksi, korkealaatuiseen taiteelliseen tavoitteeseen pyrkiväksi harrastajajoukoksi. 

Laulava vallankumous

Kansallisromantiikan ajan kulttuurilla – sävellyksillä, kirjallisuudella ja kuvataiteella – oli merkittävä vaikutus nationalististen piirien toiminnan tukemisessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan tiimellyksessä sekä Viro, että Suomi itsenäistyivätkin, mutta toisessa maailmansodassa Viro menetti itsenäisyytensä ja Suomessa alkoi pitkään kestänyt Neuvostoliiton myötäilyn ja puolueettomuuden aikakausi, jota myös suomettumiseksi on kutsuttu. 

Kesällä 1987 virolaiset kerääntyivät Tallinnan laululavalle laulamaan kansallislauluja, jotka olivat tuolloin kiellettyjä. Alkoi laulavaksi vallankumoukseksi nimitetty kausi, jonka päätteeksi vuonna 1991 Viro sai takaisin itsenäisyytensä.  

Yksi laulavan vallankumouksen jälkeen merkittäväksi kansalliseksi symboliksi noussut teos on Peep Sarapikin Juhan Liivin runoon säveltämä Ta lendab mesipuu poole. Runo kertoo isänmaata symbolisoivasta mehiläispesästä, johon karkoituksesta kotiinpalaavat virolaiset suuntaavat. Runo on toiminut taiteilija Kirke Kangron innoittajana Tallinnassa sijaitsevassa Kommunismin uhrien muistomerkissä. 

Ta lendab mesipuu poole esitettiin konsertissa yhteisnumerona. 

Muistomerkistä lisää Henna Mikkilän blogissa: https://sooloiluja.com/kommunismin-uhrien-muistomerkki 

Juha Holma etsii uutta näkökulmaa kuorolauluun

Mieskuorossa joutuu joskus hieman “myymään” uutta ja tavanomaisesta poikkeavaa tuotetta, toteaa Juha Holma YLE Klassisen blogissa. Holma tunnetaan kuoronjohtajana ja säveltäjänä, jolla on Teoston rekisterissä jo noin 180 teosta. Hänen teoksilleen on ominaista uuden näkökulman etsiminen kuoromusiikkiin ja sen esittämistraditioon. 

Konsertissa esitettävä Löylyloitsu äänestettiin suosituimpiin mieskuorolauluihin Suomen kaunein mieskuorolaulu -tapahtumassa vuonna 2013. Loitsu on yksi Lauri Hannikaisen sauna-aiheisista kalevalaiseen tyyliin kirjoittamista runoista. Siinä manataan pahaa pakenemaan kauas tämän ihmisen ihosta! Holman sävellys tukee manausta kakkosbassojen toistuvilla sävelsarjoilla, johon muut äänet tulevat mukaan manaamaan pahaa hiitten hirmuloin sekahan.

Uutta näkökulmaa mieskuorolauluun edustaa erityisesti näytelmäkirjailija ja näyttelijä Erkki Teittisen (mm. Tonttu Toljanter -rooli) tekstiin sävelletty Ahma. Teos alkaa šamaanirummun sykkeellä johon kuoro lisää etnisellä laulutekniikalla joikua kuvaavan “haijauksen”. 

Kaksi muuta konsertissa esitettyä Juha Holman sävellystä olivat kansanrunoon perustuva Ihanainen impi ja Lauri Pohjanpään runoon sävelletty Kaksi laulua kuolemasta.

YLE Klassisen blogikirjoituksessa vuodelta 2013 Holma kertoo mistä laulu alkaa.  https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/13/laulu-alkaa-harjoituksesta 

Kalevia molemmin puolin Suomenlahtea

Suomessa kaikki tuntevat Kalevalan ja sen runollisen sisarteoksen Kantelettaren. Kalevin pojan sankarillisista vaiheista kerrotaan kuitenkin myös virolaisessa Kalevipoeg-eepoksessa. Se julkaistiin 12 vuotta Kalevalan ilmestymisen jälkeen.

1800-luvulla haluttiin juurruttaa kansallista identiteettiä keräämällä kansantaruja kansalliseepoksiksi. Suomessa hanketta ajettiin Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja sen puuhamiehen, Elias Lönnrootin toimesta. Virossa vastaavaa työtä tehtiin Tarton yliopistoon perustetun Oppineiden Seuran toimesta.

Siinä missä Kalevala on symbolista ja myyttistä runomittaa, Kalevipoeg edustaa kerronnallisempaa ja konkreettisempaa proosaa. Kalevala kertoo maailman synnystä ja Kalevipoeg Viron valtion synnyn. 

Konsertissa ETAM esitti Veljo Tormiksen Kalevipoeg-eepoksen tekstiin säveltämän Anna auringon paistaa. 

YLE:n Aristoteleen kantapää -ohjelmassa vuonna 2008 vertailtiin kansalliseepoksia: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/23/aristoteleen-kantapaa-kaleveita-ilma-sakeanaan 

Virolaisia säveltäjiä 1900- ja 2000-luvuilta.

Konsertissa ETAM:n ohjelmisto sekä kaksi kuorojen yhteisnumeroa koostuivat kahdeksan 1900-luvulta lähtien vaikuttaneen virolaissäveltäjän tuotannoista. Tuudur Vettik (1898–1982) oli säveltäjä, pedagogi, kuoronjohtaja ja musiikkitieteilijä, jonka merkittävin tuotanto käsittää kuoroteoksia ja yksinlauluja. Hän ansioitui erityisesti myös virolaisten kuoronjohtajien kouluttajana. Konsertissa esitettävä Kuu (1940/1963) on Vettikin suosituimpia teoksia. 

Eduard Tubin (1905–1982) kuului virolaisen kansallisen ilmaisun uranuurtajiin varsinkin sinfoniamusiikin saralla, vaikka tuotanto käsittää myös lyhyempiä teoksia niin orkesterille kuin kuorolle ja sooloäänelle. Hän otti usein vaikutteita virolaisesta kansanmusiikista – niin myös konsertissa kuultavassa Muhu tanssissa (1955). Vuodesta 1944 lähtien Tubin asui Ruotsissa, jonne hän oli perheineen paennut Neuvostoliiton miehitettyä Viron.

Eduard Tubinin lailla Veljo Tormis (1930–2017) kuuluu Viron kansainvälisesti tunnetuimpiin säveltäjiin. Erityisesti hän on tunnettu laajasta kuorotuotannostaan. Myös Tormis ammensi kansanperinteestä omaksuen tietynlaisen ”maagisen minimalismin” virolaisten varhaisten kansanlaulujen (regilaul, suom. rekilaulu) pohjalta. Mainittakoon, että Tormis sävelsi Laulun Ystävien 75-vuotisjuhliin tilausteoksen Ilmiantajan tarina (Räikkö Räähkä).

Kuten Tormis, myös Peep Sarapik (1949–1994) mainittiin jo aiemmissa tämän tapahtuman julkaisuissa, Sarapik tunnetuimman teoksensa, Ta lendab mesipuu poolen esittelyn yhteydessä.

Kuoronjohtaja, säveltäjä ja pedagogi Alo Ritsing (1936–) on saanut legendan maineen erityisesti Viron laulujuhlien kuoronjohtajuuksistaan. Hän on säveltänyt noin 400 kuorolaulua, joista konsertissamme kuullaan Terveisiä (2005) ja Kolmas kirje Ingille (1986).

ETAM esitteli konsertissa myös nuoremman polven virolaisten säveltäjien tuotantoa: Andres Lemban (1968–) Laulut eivät lopu (2015), Rasmus Puurin (1991–) Uskon rakkauteen (2015/2017) ja Valter Soosalun (1992–) Joilla ei ole takkia.

Lisää virolaisista säveltäjistä (englanniksi): https://www.emic.ee/estonian-composers 

Porilainen säveltäjälahjakkuus

Selim Palmgren (1887–1951) on porilaissyntyinen säveltäjä, joka tunnettiin myös kapellimestarina ja pianistina. Hänen laajasta sävellystuotannostaan suuri osa on kuoroteoksia. Säveltämiseen mieskuorolle hän sai kipinän kuultuaan Heikki Klemetin johtaman Suomen Laulun konsertin Berliinnissä. Palmgren lauloi myös itse jonkin aikaa mieskuorossa. Revontulten leikki on sävelletty joskus 1920-luvulla, johon aikaan hän vaikutti Amerikassa mm. Rochesterin yliopiston professorina.

Laulu lääkerohdoista

Kom liljor och akvileija, rosor och salivia, ljuva krusmynta, kom hjärtans fröjd, lauletaan ruotsalaisessa kansanlaulussa Uti vår hage. Tiedetään, että kyseisiä kasveja on käytetty lääkeyrtteinä. Uskomusten mukaan mainitut rohdot olisivat aborttiyrttiresepti, mutta lääketieteellistä näyttöä asialle ei ole. Vastaavia yrttien ja lääkekasvien luetteloita esiintyy myös esim. tanskalaisissa, saksalaisissa ja englanninkielisissä balladeissa.

Uti vår hage -laulu on peräisin Gotlannista, jossa se on äänitetty 1880-luvulla. Sen vanhin versio on kirjattu Hugo Luttemanin julkaisemassa pienessä kirjasessa, joka sisältää 12 laulua mieskvartetille. Vuonna 1923 Hugo Alfen sovitti laulun mies- ja sekakuorolle. Tutkija Märta Ramstenin arvion mukaan Alfenin osuudeksi jää oikeastaan vain kappaleen duurissa kulkeva coda (häntä), eräänlainen kappaleen loppuhuipennus.

Laulu on sen kauniin melodian ja harmittoman ilmapiirin aikaansaavan tenhonsa vuoksi suosittu mm. perinteisenä vappulauluna. Laulua on myös tallennettu satoina erilaisina versioina.

Konsertissa Uti vår hage -kappaleen esitti Laulun Ystävät.

Märta Ramstenin Alféniana-lehden artikkeli vuodelta 1994: Uti vår hage. Några anteckningar kring den “svenskaste“ av kör-visor on arkistoitu näköispainoksena: https://issuu.com/alfvensallskapet/docs/alfven_94_01

Historiallisilla jalanjäljillä

Turun VPK:n talolla on merkittävä asema turkulaisen ja suomalaisen musiikkielämän historiassa. Kuten tiedetään, Turun Soitannollinen Seura on paitsi Suomen vanhin yhdistys (perustettu 1790), myös Suomen orkesterielämän perustaja. Sittemmin seuran orkesteritoiminta siirtyi Turun kaupungin hallintoon ja toimii nykyään Turun filharmonisena orkesterina. Orkesteri mainitaan jopa yhdeksi maailman vanhimmista. 

Karl Müller-Berghausin toimiessa Soitannollisen seuran kapellimestarina vuosina 1886–1895, puuhattiin Turun VPK:ssa omaa rakennusta. Talon suunnittelussa otettiin huomioon konserttitoiminnan tarpeet ja niin tilavaan konserttisaliin rakennettiin akustisesti hyvin toimiva puolikaaren muotoinen esiintymislava. Vuonna 1892 pidettyjen talon vihkiäisten jälkeen palokunnantalosta tuli Soitannollisen Seuralle tärkeä konserttipaikka. 

Rakennuksessa on kolme kerrosta. Palokunnantaloa ei rakennettu pelkästään omaksi toimitilaksi vaan nimenomaan juhlatilaksi kaupunkilaisille. Asukkaita Turussa oli tuolloin noin 30 000 henkeä. Vielä tänäkin päivänä Turun VPK:n talon juhlasali kristallikruunuineen on yksi Turun edustavimmista saleista.  

Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen suunnittelemassa uusrenessanssityylisessä talossa ovat esiintyneet mm. Armas Järnefelt, Jean Sibelius, Oskar Merikanto, Kosti Vehanen, Leevi Madetoja, Josephine Baker ja Marian Andersson. Vuonna 2024 tuohon nimekkäiden esiintyjien kaartiin liittyivät myös Eesti Teaduste Akademia Meeskoor ja Mieskuoro Laulun Ystävät. 

Lähde: Aalto, Petri, et al. Seitsikosta Puhallinorkesteriksi: Turun VPK:n Soittokunta 1873–2023. Grafiro Oy, 2023.

Artikkelin kirjoittivat Reima Orvasto ja Sami Mertsalo