Alkaen vuodesta 2014 Laulun Ystävien joulukonsertit ovat kantaneet nimeä Laulan jouluun. Siitä alkaen myös yleisö on päässyt osallistumaan kauneimpiin joululauluihin Turun Mikaelinkirkkoon. Kuoro esiintyy eri kokoonpanoissaan ja ohjelmistossa on aina sekä tuttuja, että tuntemattomampia sävellyksiä. Mikaelinkirkon urkuri Marko Hakanpäällä on ollut joka kerta myös oma kirkon holveissa kaikuva urkusoolonsa. Seurakunnan tervehdys kuuluu myös vakio-ohjelmaan. Konsertti on, ainakin toistaiseksi, päättynyt aina Jouluyö juhlayö -sävellykseen valojen himmetessä ja kynttilöiden syttyessä säkeistö kerrallaan.
Vuoden 2025 konsertti taltioitiin videolle. Ohessa parhaita paloja konsertista.
En etsi valtaa, loistoa
säv. Jean Sibelius
san. Sakari Topelius
Jean Sibeliuksen sävellystuotannossa joululauluilla on erityisasema, sillä ne on sijoitettu hänen sävellysluettelossaan opusnumeroon yksi. Viisi joululaulua op. 1-sarjan tunnetuin laulu on “En etsi valtaa, loistoa”. Sen tekstin on kirjoittanut Sakari Topelius ja se on julkaistu vuonna 1887 Jul-Qvällen -lehden kannessa. Sibeliuksen säveltämänä se ilmestyi vuonna 1909 Sampo-lehdessä. Runon suomentajaa ei tänäkään päivänä tiedetä. On mahdollista, että suomennoksen olisi tehnyt Topeliuksen tyttärenpoika Mikael Nyberg. Sibelius sävelsi joululaulun pian sen jälkeen, kun hän vuonna 1904 oli muuttanut Järvenpään Ainolaan. Kun joululauluja tavallisesti säesti säveltäjämestari itse, asettui tätä laulua säestämään aina rouva Aino Sibelius.
Heinillä härkien kaukalon
Ranskalainen joululaulu
san. Martti Korpilahti
sov. Juha Holma
Vuonna 1926 ilmestyi lauluvihko Varpunen, jonka oli toimittanut jyväskyläläinen opettaja Martti Korpilahti. Kokoelman erikoisuutena ovat muutamat ranskalaiset joululaulut, joiden Korpilahti uskoi tuottavan iloa Suomen koululaisille. Lauluista tunnetuin on Heinillä härkien kaukalon. Laulusta on tullut vuosien saatossa erittäin suosittu ja paljon käytetty. Kertosäe Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan, kertoo yksinkertaisesti joulun sanoman. Laulun viimeisessä säkeistössä viitataan myös pääsiäiseen: Ristillä rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin.
Hän seimessä nukkuu
säv. William J. Kirkpatrick
suom. san. Anna-Mari Kaskinen
sov. Tomas Takolander
Away in a Manger on yksi maailman tunnetuimmista joululauluista, joka on erityisen suosittu englanninkielisissä maissa. Britanniassa se on toistuvasti äänestetty suosituimpien joululaulujen joukkoon. Vaikka laulua kutsuttiin pitkään nimellä Luther’s Cradle Song ja sen uskottiin olevan saksalaisen uskonpuhdistaja Martti Lutherin käsialaa, tutkijat ovat osoittaneet laulun olevan kokonaan yhdysvaltalaista alkuperää. Lutherin teksteistä ei ole löytynyt vastaavaa runoa, eikä saksankielisiä versioita tunneta ennen vuotta 1934.
Laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä ilmestyivät ensimmäisen kerran anonyymisti vuonna 1882 yhdysvaltalaisessa lehdessä. Kolmas säkeistö (Be near me, Lord Jesus) ilmestyi vasta vuonna 1892. Sen kirjoittajaksi on usein ehdotettu John T. Macfalandia, mutta tieto on epävarma.
Lauluun on tehty lukuisia sävellyksiä, mutta kaksi niistä on ylitse muiden:
- James Ramsey Murray (1887): tunnetuin sävelmä Yhdysvalloissa.
- William J. Kirkpatrick (1895): erityisen suosittu sävelmä Britanniassa ja Irlannissa.
Laulun Ystävien Vega Ensemble -kokoonpano esittää videolla William Kirkpatrickin sävellyksen, johon sovituksen on tehnyt Tomas Takolander ja suomalaiset sanat kirjailija Anna-Mari Kaskinen.
Ubi Caritas
säv. Ola Gjeilo
vanha liturginen teksti
Ubi Caritas on läntisen kirkon hymni, jota on pitkään käytetty yhtenä kiirastorstain jalkojenpesun antifoneista. Sen tekstin on katsottu olevan peräisin Paulinus Aquileialaiselta vuodelta 796. Perinteinen melodia on luultavasti myös peräisin 700-luvun lopulta. Melodia löytyy myös nykyisistä anglikaanisista ja luterilaisista virsikirjoista.
Nykyisen roomalaisen messukirjan toisessa tyypillisessä painoksessa (1975) antifonivastaus muutettiin muotoon Ubi caritas est vera, Deus ibi est tiettyjen hyvin varhaisten käsikirjoitusten mukaan. Tämä käännettynä tarkoittaa: Missä on todellinen rakkaus, siellä on Jumala.
Vuonna 1960 julkaistiin käännös Where Charity and Love Prevail, joka on sävelletty hymnin Christian Love yleismittaisessa sävelmässä; Dom Paul Benoit sovitti tämän sävelmän Veni redemptor gentium -laulun sävelmästä. Jacques Berthierin Taizén (ekumeeninen yhteisö Ranskassa) laulussa (1978) käytetään vain kertosäkeen sanoja, ja säkeet on otettu 1. Korinttolaiskirjeen 13:2–8:sta.
Maurice Duruflén kuorosovitus käyttää gregoriaanista melodiaa, jossa käytetään vain kertosäkeen ja ensimmäisen säkeistön sanoja. Norjalaisen pianistin ja säveltäjän Ola Gjellon (s. 1978) sävellys on saanut innoituksensa tästä sovituksesta. Hän oli laulanut sitä koulun kuorossa ja ihastunut teemaan, josta sitten myöhemmin teki oman versionsa.
Sanat:
Ubi caritas et amor, Deus ibi est.
Congregavit nos in unum Christi amor.
Exsultemus, et in ipso jucundemur.
Timeamus, et amemus Deum vivum
Et ex corde diligamus nos sincero.
Ubi caritas et amor, Deus ibi est
Amen.
Suomennos:
Missä on laupeus ja rakkaus, siellä on Jumala.
Kristuksen rakkaus on koonnut meidät yhdeksi.
Riemuitkaamme ja iloitkaamme hänessä.
Peljätkäämme ja rakastakaamme elävää Jumalaa.
Ja sydämestämme rakastakaamme toisiamme vilpittömästi.
Missä on laupeus ja rakkaus, siellä on Jumala.
Aamen.
Neitsyt Marian kehtolaulu
säv. Jaakko Linjama
san. Oiva Paloheimo
Jaakko Armas Linjama (1909–1983) oli suomalainen säveltäjä. Hänen tunnetuin teoksensa lienee Olympiahymni, jonka hän sävelsi Helsingin olympialaisten hymnikilpailuun 1952. Jaakko Linjama teki myös merkittävän työn vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen käytössä olevan Siionin laulut -kokoelman laulujen sovittajana.
Oiva Paloheimosta tiedetään, että hän ei syntymänsä jälkeen koskaan tavannut äitiään, mutta sai aikuisena yllättäen kutsun tämän hautajaisiin. Isä oli päättänyt kasvattaa lapsen yksin, mutta kuoli Oivan ollessa vain 8-vuotias. Orpo poika joutui sukulaisten hoiviin, mutta he jäivät etäisiksi. Orpouden tragiikka leimaa Paloheimon koko tuotantoa ja useissa teoksissaan hän kuvaa vanhemmistaan erotettua lasta. Myös henkilökohtaisessa elämässä kuvastui juurettomuus ja kyvyttömyys kestäviin ihmissuhteisiin.
Kirjat olivat yksinäisen pojan parasta seuraa. Maalaisympäristössä hän joutui salaamaan kiinnostuksensa kirjoittamiseen. Koulussakaan ei huomattu, että hän lausui omia runojaan. Kun hän sitten sai 16-vuotiaana julkisuuteen ensimmäisen runonsa Aamulehdessä, kirjailijan kutsumus oli selvä. Oiva Paloheimo hakeutui Yhteiskunnalliseen korkeakouluun Helsinkiin ja tutustui muihin kirjailijoiksi aikoviin aikalaisiinsa. Vaikka Paloheimo opiskeli Suomen kieltä ja filosofiaa, hän ei varsinaisesti tähdännyt loppututkintoon. Ravintola Brondan taiteilijapiireissä omintakeinen boheemi oli omienssa joukossa.
Tiedot kokosivat: Reima Orvasto ja Herkko Rautakorpi
Tekstien pääasianen lähde: Wikipedia