Tomás Luis de Victoria: Jesu dulcis

Sävel: Tomás Luis de Victoria (kyseenalaistettu)

Bernhard Clairvauxlainen

Teoksen “Jesu dulcis memoria” (suom. ”Jeesuksen suloinen muisto”) sanoitus yhdistetään 1100-luvulla eläneen roomalaiskatolisen hengenmiehen Bernhard Clairvauxlaisen (n. 1090–1153) kirjalliseen tuotantoon. Häntä pidetään yhtenä keskiajan vaikutusvaltaisimmista teologeista. Tosin tekstin sisällöstä ja tyylistä päätellen Clairvauxlaisen osuutta versiosta riippuen vähintään 42 säkeistöä sisältävän runon syntyyn on epäilty. Todennäköisesti runoilija on kuitenkin kuulunut hänen edustamansa sisterssiläisen sääntökunnan papistoon, tai ainakin tuntenut hyvin heidän hengellisen suuntauksensa.

Tomás Luis de Victoria

Vaikka keskiajalta säilyneistä 88:sta “Dulcis Jesu memorian” (runon alkuperäisempi nimi) käsikirjoituksesta vain yksi sisältää myös yksinkertaisen melodian, 1400–1600-luvuilta tunnetaan monta runoon tehtyä moniäänistä sävellystä. Näistä Laulun Ystävien esittämää motettia on pidetty espanjalaisen Tomás Luis de Victorian (n. 1548–1611) säveltämänä, vaikka asiaa on musiikillisen tyylin perusteella myöhemmin epäilty. Renessanssin ajoista lähtien “Dulcis Jesu memoria”-runosta on musiikissa käytetty yleensä vain valikoituja kohtia, usein kahden ensimmäisen sanan järjestystä muuttaen. De Victoriaan liitetyssä sävellyksessä teksti koostuu ainoastaan runon ensimmäisestä säkeistöstä:

Latinankielinen teksti:Likimääräinen (kirjaimellinen) suomennos:
Jesu dulcis memoria,Jeesuksen suloinen/makea muisto,
dans vera cordis gaudia,antaen sydämeen todellisen ilon,
sed super mel et omnia,mutta enemmän kuin hunaja ja kaikki muu,
ejus dulcis praesentia.on hänen suloinen läsnäolonsa.

Kokonaisuutena runon säkeistöt ohjaavat lukijaansa vaihe vaiheelta hengellisellä matkalla kohti yhteyttä Jeesuksen kanssa. Ensimmäinen säkeistö toimii ikään kuin johdantona tähän – ei vähempää kuin – Jeesuksen fyysistä läsnäoloa vastaavaan kokemukseen. Muisto on makea kuin hunaja, siis konkreettisesti aistittava. Muissakin säkeistöissä viitataan metaforisesti eri aisteihin näin matkan tarjoamia hengellisiä nautintoja kuvaten. Bernhard Clairvauxlainen pyrki käytännönläheiseen hengellisyyteen kehittämällä idean Jumalan henkilökohtaisesta kohtaamisesta mystisen kokemuksen kautta. Ajatus uudenlaisesta henkilökohtaisesta uskonnollisesta omistautumisesta toi 1500- ja 1600-luvuilla paljon kiinnostuneita Clairvauxlaisen tekstien pariin. Martti Luther oli yksi heistä. Niinpä esimerkiksi juuri “Dulcis Jesu memoria”-runoon tehdyt sävellykset ovat saaneet pysyvän roolin myös luterilaisessa kirkkomusiikissa. Laulun Ystävien esittämä runon musiikillinen adaptaatio on tätä taustaa vasten mahdollista kuulla ja kokea eräänlaisena meditatiivisena hengellisenä (tai henkisenä) matkana kohti jotain sanoinkuvaamatonta – näin mahdollisesti parhaiten tavoittaen tekstin ja musiikin liiton kuten se Clairvauxlaisen eläessä keskiajalla ymmärrettiin.

Teksti: Sami Mertsalo

Lähteet:

ChoralWiki (2022) ”Jesu, dulcis memoria (Tomás Luis de Victoria)” [https://www.cpdl.org/wiki/index.php/Jesu,_dulcis_memoria_(Tom%C3%A1s_Luis_de_Victoria)] (luettu 27.1.2022).

Deeming, Helen (2014) ”Music and Contemplation in the Twelfth-Century ’Dulcis Jesu memoria’”. Journal of the Royal Musical Association 139:1, 1–39.

Kalinayová-Bartová, Jana (2018) “Bernard Clairvaux’s Poetry as the Inspiration for the Composers of the 17th Century”. Musica Iagellonica.

Wikipedia (2022) “Jesu dulcis memoria” [https://en.wikipedia.org/wiki/Jesu_dulcis_memoria] (luettu 27.1.2022).