Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (ent. Stenvall) elämästä on mm. Toivo Jallin mukaan kirjoitettu yli 1 000 kirjaa tai tutkielmaa. Mm. Viljo Tarkiainen oli jo v. 1934 kirjoittanut laajoja tutkimuksia A. Kiven elämän vaiheista. Syntymänsä v. 1834 jälkeen Nurmijärven Palojoen kylässä Aleksis muutti 11 v:na vanhempineen Helsinkiin, missä hän 23 v:na luki yksityisesti ylioppilaaksi v.1857. Äiti oli kehottanut häntä lukemaan papiksi, mutta Aleksis päätti kuitenkin antautua runoilija-kirjailijan uralle. Elämänsä aikana A. Kivi kirjoitti yht. 12 näytelmää, kirjan, useita kertomuksia sekä lähes 60 runoa ja yhden runokokoelman “Kanervala”, joka ilmestyi v. 1866.
Liityttyäni v. 2007 Turun Aleksis Kivi-kerhoon pyrin selvittämään, oliko Kivellä jo nuoruudessaan ollut musikaalisia harrastuksia tai vastaavia lahjoja. Lauluharrastus kiinnosti minua myös sen vuoksi, että YL:n jälkeen olin laulanut eri maamme mieskuoroissa peräti 50 vuoden ajan. Mihinkään kuoroon ei Kivi tiettävästi ollut kuulunut. Ylioppilaskunnan Laulajatkin (YL) perustettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen v. 1883. Veijo Meren kirjassa “Aleksis Stenvallin elämä” kerrotaan Kiven mielellään hyräilleen Topeliuksen runoa “Under rönn och syren”, mikä viittaa siihen, että Kivellä on ollut ainakin kohtalainen sävelkorva. “Seitsemän veljestä” -kirjassaan Kivi kirjoitti useitten laulujen sanoja, mm. Eeron laulaman “Jussi, pussi, Jukolan Jussi, porsaan pahnan pöllyttäjä…”, Seunalan Annan laulaman “Sydämeni laulun”, Rajamäen Rykmentin pilkkalaulun “Mikko, ukko vilttihattu, kuoharina kulkee” ym. Samoin Hannes Sihvo kertoo kirjassaan “Aleksis Kivi aikanansa” kaupp. Björkbomin vaimon kertoneen, että Kivi lauloi heidän puutarhassaan ruotsalaisia lauluja hyvällä lauluäänellä.
Useat suomalaiset säveltäjät havaitsivat jo 1890-luvulla Aleksis Kiven runojen kauniin lyyrisyyden. Ei siis ollut ihme, että varsinkin “Kanervalan” runot olivat säveltäjiemme suosiossa. Mieskuoroille sävelletyistä Kiven runoista lienee ensimmäinen Rafael Laethenin v. 1892 säveltämä “Keinu” (“Mun kanssani keinuhun käy…”). Sen esitti ensimmäisenä YL konsertissaan v. 1896. Sen sävelsi myöhemmin 12 muuta säveltäjää, mm. Aarre Merikanto. Yhteensä Kivi on sanoittanut yhdeksän Suomessa eniten tunnettua mieskuorolaulua. Samassa konsertissa v.1896 YL esitti myös Sibeliuksen säveltämät “Sydämeni laulun” sekä “”Metsämiehen laulun”, molemmat Kiven runoilemia. Sekä “Metsämiehen laulun” että “Sydämeni laulun” ovat säveltäneet 12 muutakin säveltäjäämme, mutta viimeksi mainittu, usein hautajaisissa esitetty Sibeliuksen melodia, on edelleen näistä rakastetuin.
Analysoidessani suomalaisia mieskuorolauluja havaitsin, että Kiven rakastetuimpia, eri säveltäjiämme kiinnostaviin yhdeksään runoon kuuluivat edellä mainittujen lisäksi mm. “Onnelliset” -runo (“Jo valkenee kaukainen ranta”), johon Armas Järnefeltin lisäksi nuotit on säveltnyt 8 eri säveltäjää, samoin “Suomenmaa” -runo, johon Väinö Pesolan lisäksi peräti 24 säveltäjää on säveltänyt omat nuottinsa. Osa Kiven runoista, kuten juuri “Suomenmaa” löydettiin vasta hänen kuolemansa v. 1872 jälkeen. “Ikävyys” -laulu (“Mi ikävyys, mi hämäryys”) ei liene kaikille tuttu, mutta sitäkin ovat mieskuorot laulaneet V. Killisen säveltämänä. Ko. laulun ovat säveltäneet myös 20 muuta säveltäjää. “Pohjatuuli” -laulun on Heikki Klemetin lisäksi säveltänyt Veli Matti Välitalo. Kun veljesten Juhani “Seitsemän veljestä” -kirjassa pelkäsi lukkarin kostoa ikkunalasin rikkomisen seurauksena ehdotti hän muille veljeksille lähtöä Parolan kasarmille eli “Kun ihmiset, nuo kiukkuiset perkeleet, meitä ahdistavat joka haaralta”. Tämän melko harvoin esitetyn “Parolaan mennään” -laulun sävelsi mieskuoroille Juhani Pohjanmies. “Seitsemän miehen voiman” sävelsi Felix Krohnin lisäksi 10 muuta säveltäjää.
Harvemmin esitettyjä Kiven runoihin sävellettyjä kuorolauluja ovat mm. “Sunnuntai” (“Mä muistan sen lempeän laakson”), jonka kauniin melodian Martti Turunen on säveltänyt ja jota esitetään useimmiten duettona mies- tai naissolistien voimin. “Helavalkea”, Timon laulama “Laulu oravasta”, “Oluen kunniaksi”-laulu Kiven “Olutretki Schleussingenissa”-näytelmästä sekä “Jouluilta” ovat innoittaneet jopa toistakymmentä maamme säveltäjää säveltämään näihin Kiven kauniisiin runoihin sopivat sävellykset.
Arvellaan, että Eino Leino lienee ollut tuottoisin maamme runoilijoista ja että hänen runoistaan yli 500 on sävelletty yksin- tai kuorolauluiksi. Sirkka Holman tutkimusten perusteella Aleksis Kiven teksteistä tai runoista on sävelletty yksin- tai kuorolauluiksi 160 kpl yhteensä 113 eri säveltäjän toimesta. Omien, eri laulukirjoista tekemieni tutkimusten perusteella Kiven runoista oli sävelletty 30 kpl neliäänisiksi mieskuorolauluiksi. Esim. tunnetussa Martti Turusen “Laulumiesten lauluja” kolme-osaisessa laulukirjassa (painettu v. 1954, yht. 582 neliäänistä laulua) löytyi vain 7 yhdeksästä Kiven sanoittamasta tunnetuimmasta mieskuorolaulusta, kun esim. Eino Leinolta niitä löytyi 30 kpl, Larin-Kyöstiltä 26 kpl, Einari Vuorelalta 15 kpl sekä V. A. Koskennniemeltä ja Eero Eerolalta molemmilta 12 kpl.
Joukko suomalaisia kuoroja on kunnioittanut Kiven muistoa ja tehnyt hänen runoistaan sävelletyistä lauluista oman CD-levynsä. Näistä mainittakoon “Kampin laulu”, jonka “Kivi sydämellä” -levyssä esitetään mm. “Unelma” ja “Hannan laulu” -kappaleet, jotka kuuluvat harvemmin esitettyihin Kiven sanoittamiin runoihin. Muita Kiven sanoittamia lauluja ovat levyttäneet mm. Kim Borg, ESO:n kuoro ja Rajamäen Mieslaulajat.
Helsinkiläinen Kaj Chydenius sävelsi vielä 1970-luvun alussa Turun kaupunginteatteria varten “Seitsemän veljestä” -näytelmään musiikin, johon kuului mm. 13 laulua. Näytelmä saavutti lauluineen Turussa suuren suosion ja sitä esitettiin 3 1/2 vuoden ajan täysille katsomoille. Lehdissä olleitten tietojen mukaan “Seitsemän veljestä” tekee jälleen tuloaan Turun Kaupunginteatteriin. – Voimme todeta, että August Ahlqvistin 1880-luvulla parjaamasta Aleksis Kivestä on muotoutunut kaikkien kunnioittama ja säveltäjiemme ihannoima kirjallinen runoilija ja sankari-hahmo.
Turussa 14.10.2015
@ Dos. Into Salonen, Turku