Alkuhönkäisy

Elettiin vuotta 2010 ja sen syyskautta. Jo silloin pohdittiin, tarvitaanko kuoron elämää kuvaavaa 100-vuotisjuhlajulkaisua. Leonard “Lennu” Lindberg, myöhemmin juhlakaaritoimikunnan projektipäälliköksi nimetty, aukaisi sanaisen arkkunsa: ”Julkaisu tehdään!”

Mutta kuka sen tekisi ja mitkä olisivat kustannukset? Kysyttiin ammattilaisia ja puoliammattilaisia – kallista! Kuinkas ollakaan, niin päädyttiin oman kuoron mieheen, joka oli ollut mukana edellisten kuorojulkaisujen teossa. Ehkäpä näin säästyisi rahaakin.

Julkaisun teko alkoi innolla hyvillä työvälineillä ja kuoron tuella. Paperille syntyi erilaisia kaavakuvia julkaisun sisällöstä ja tietysti tarkka aikasuunnitelma. Syksyllä 2013 pitäisi julkaisun olla siinä muodossa, että keväällä 2014 se olisi oikoluettu ja valmiina painoon. Kuoron päättäville elimille tuotiin erilaisia jäsentelyjä luettelomaisesti tai konkreettisten kaavakuvien kautta. Näin syntyi ensimmäinen “Laulun Ystävien talo”.

Aikapuu

Kuorosta oli kirjoitettu aiemmin lähes tuhat sivua tekstiä, jonka pohjana ovat olleet edelliset julkaisut, toimintakertomukset ja pöytäkirjat. Tällä kertaa tätä täydennettiin mm. käynneillä Maakunta-arkistossa asiakirjoja kuvaamalla, tallenteita kuuntelemalla ja muokkaamalla niitä tekstimuotoon, konserttikirjoja selaamalla sekä vierailemalla kirjastoissa.

Tälle pohjalle rakentui aikapuu eli LY:n satavuotinen taival pähkinänkuoressa. Lisäksi runsaasta kuoron materiaalista voitiin poimia kuoron jäsenkehitys, ensin numeroin ja sitten diagrammimuodossa.

Tässä puussa eletään vielä aikaa, jolloin uusinta LY:n johtoa ei vielä ollut valittuna.

Puun kasvaessa syntyi koko ajan tekstiä ensimmäisen talon ikkunoiden taakse kymmeniä sivuja. Välillä oli saatava työlle vahvistusta, jota tulikin projektin alkuunpanijoilta. Lisäksi sieltä tuli kirjallista materiaalia sivutolkulla.

Sopimus, raha ja uskonpuute

Kun on henkeen ja vereen kiinni harrastuksissa, vaikkapa kuorolaulussa, niin aina ei ajattele, että siitä saisi rahallista korvausta. Kirjaprojektissa alusta lähtien mukana ollut toimikunta oli kuitenkin hoitanut tämän asian kuntoon. Sopimus palkkioista tehtiin projektin edistyessä ajatuksella: Kyllä raha-asiat hoidetaan – niistä ei tarvitse olla huolissaan. Sopimuksen syntyvaiheessa tekstiä kuvineen oli valmiina lähes yhden kirjan verran. Työtuntien kivuttua lähelle kahtatuhatta ei työ enää edistynyt suuntaan eikä toiseen. Tarvittiin kannustusta, joka käynnistikin kirjoittamisinnon uudelleen.

Materiaalin paljoutta

Intensiivisessä työskentelyssä tekstiä syntyi melkoisesti lähes joka päivä. Lähdemateriaalia oli “tuvan täydeltä” – mappeja, sanomalehtileikkeitä, kuvaromppuja, ääninauhoja ja kaikkea muuta näiden lisäksi. Julkaisun oleelliseksi osaksi oli sovittu runsas kuvamateriaali. Eri lähteistä koottiin yli 500 kuvaa alkaen kuoron ensimmäisestä konserttikuvasta vuodelta 1915. Kun vielä kirjaprojektitoimikunta päätyi julkaisun osalta väripainokseen, oli myös visuaalinenkin puoli edennyt ja taittotyötä vaille.

Yhteistyö tiivistyy – julkaisulle nimi, jäsentelyä, taittoa, oikoluentaa

Elettiin vuotta 2013 ja kuoroon oli edellisenä vuotena liittynyt laulaja, graafinen suunnittelija, Reima Orvasto. Julkaisun teon kannalta ei paremmin olisi voinut käydä. Niinpä alkoi kirjan kokoaminen kiinteänä parityönä kirjoittajan ja taitosta vastaavan ammattilaisen kanssa. Eikä tätäkään työtä tarvinnut aloittaa aivan alusta, koska vuosien varrella oli syntynyt erilaisia ehdotuksia kirjan osalta. Siirryttiin sähköisen tiedottamisen aikaan. Kuvat ja tekstit ”lensivät googlaten ja driveten” koneelta toiselle. Julkaisun rakenne muokkautui vähän kerrassaan lopulliseen muotoonsa. Siinä samalla pohdinnan alla oli jukaisun nimi. Ehdottajina oli tietysti kirjan tekijät ja myös kuorolaiset. Kolmesta suosituimmasta ehdotuksesta – Soi, laulu, soi, Rakkaudesta musiikkiin ja Laulu on uskoa aurinkoon – valittiin viimeisin. Tässä nimivalinnassa oli monta mielenkiintoista muuttujaa ja muuttajaa. Nyt julkaisun ollessa valmis voi jokainen olla tyytyväinen valintaan. Onhan julkaisun nimi poimittu yhdestä kuoron tunnuslauluista – Laulu laulusta.

Kevät ja kesä 2014 olivat julkaisun teossa intensiivisintä aikaa. Julkaisun tekijät olivat yhteydessä toisiinsa eri tavoin päivittäin ja silloin ei työtunteja laskettu. Lähes valmis teksti luetutettiin eri henkilöillä, tehtiin satamäärin korjauksia, lisättiin, poistettiin ja muokattiin.

300 sivua tekstiä ja 550 kuvaa ei ole yhden miehen asia. Koska kyseessä oli monen vuoden projekti, tarvitaan siihen kaikkia yhteisön jäseniä. Laulun Ystävien jokainen jäsen voikin ajatuksissaan olla yksi julkaisun tekijöistä. Yhdessä syntyy monenlaista taidetta – myös kirjallisessa muodossa.
Kassikaupalla tavaraa

Herkon monivuotinen työ oli jäsentynyt kansioihin, CD-levyihin ja valokuva-albumeihin. Kaikki tekstit oli valmiiksi tulostettuna paksuissa kansioissa. Valokuvia, asiakirjoja ja tilastoja oli lisäksi kassikaupalla. Taittajalle alkoi pikku hiljaa selvitä, että tästä tulisi vähän erilainen projekti. Sovittiin istuntoja, joissa jäsennettiin tekstiä uudelleen ja ideoitiin painettavaan julkaisuun sopivia rakenteita. Keksittiin myös, että runsas audiovisuaalinen materiaalikin saataisiin mukaan lisäämällä kirjaan linkkejä internetiin.

Kirjan taitto- ja toimitusprojektista näytti tulevan mielenkiintoinen. Innostunut parivaljakko lähtikin nokka kohti tuulia puskemaan tietotulvasta eheää ja tiivistä teosta. Aikaa siihen kului kymmenkertainen määrä ennalta arvioidusta, mutta tuloksena oli monikerroksinen ja edustava teos. Luonnoksessa olleet liitetiedostot upotettiin artikkeleihin erilaisina kainalojuttuina ja teemasivuina. Aikajana istutettiin sisältöosan alalaitaan siten, että yksi aukeama kertoi yhden vuoden tapahtumista koko satavuotishistorian ajalta. Oma haasteensa oli tehdä tilastotaulukoista visuaalisia ja kertovia infograafeja. Eikä vähiten työtä teettäneet ne tuhannet valokuvat, joiden joukosta muokattiin painokelpoiseksi puolentuhatta kuvaa.

Ääntä ja liikkuvaa kuvaa kirjaan

Oma juttunsa oli nettilaajennuksen rakentaminen. Vanhoista magneettisista äänitearkistoista oli pelastettavissa vielä osa arvokasta ja autenttista haastatteluaineistoa. Oltiin myös yhteydessä Yleisradioon ja saatiin sieltä lupa julkaista Turun Radion tekemiä haastatteluja Toronton matkalta. Mukaan otettiin myös jo edesmenneidenkin kuorolaisten muistelemia sattumuksia entisaikojen kuoroharrastuksesta. Kuoron tekemät matkat merkittiin Google-karttaan havainnollistamaan kansainvälisen toiminnan laajuutta. Nettilaajennus rakennettiin sellaiseksi, että se on helposti luettavissa myös mobiililaitteilla. Niinpä suoraan kirjan sivulta pääsee siihen liittyvään artikkeliin skannaamalla kännykällä sivun ylälaidassa oleva QR-koodi. Perinteisemmin sieltä löytyy myös nettiosoite tietokonekäyttäjiä varten.

Tähtihetkiä kirjamessuilla

Julkaisu valmistui sopivasti Turun kirjamessuille, jonne kuoron puheenjohtaja Kari Ruusunen oli järjestänyt kirjan julkistamistapahtuman. Messkukeskuksen auditoriossa kirjaprojetissa mukana olleet henkilöt kertoivat julkaisun teosta ja kuoro esiintyi laulamalla neljä laulua. Projektin huipentumana oli julkaisun luovutustilaisuus kuoron juhlakaaren suojelijalle, tasavallan presidentin puolisolle, Jenni Haukiolle Kansallisen kirjakaupan messuosastolla paikallistelevison ollessa mukana tapahtumassa.

@Herkko Rautakorpi ja Reima Orvasto