Juhlakonsertin ohjelmisto rakentuu viiteen pääteemaan: tunnuslaulut, kuorolle sävellettyä, omistettua, lunastettua, tilattua, entisten ja nykyisten taiteellisten johtajien johtamat esitykset, 100-vuotisjuhlateos kantaesitettynä ja Sibeliuksen laulusarja.

Tunnuslaulut

Tunnuslauluja kuorolla on vuosien saatossa ollut useampia. Niistä ensimmäisenä oli Heikki Klemetin Laulajan marssi – Laulun Ystävien marssi, jota laulettiin 1920-luvulta aina 1950-luvulle. Seuraavana käytössä oli Martti Turusen säveltämä ja Toivo Lyyn sanoittama Laulu laulusta. Sitä laulettiin reilut kymmenen vuotta. Nykyään kuoro laulaa Esko Solasaaren säveltämää ja sanoittamaa tunnuslauluaan Laulun Ystävät. Näistä konsertissa lauletaan Laulu laulusta ja Laulun Ystävät. Tunnuslauluista lisää toisessa blogikirjoituksessa.

Kuorolle sävellettyä, omistettua, lunastettua, tilattua

Konsertin toiseen osioon on valittu joitakin harvemmin esitettyjä kuorolle tehtyjä sävellyksiä tai kuoron ensimmäisessä konsertissa olleita teoksia.

Ensimmäisenä ohjelmistossa on Aksel Törnuddin Kirkonkäynti. Tämä sävellys on poimittu konserttiin syystä, että se esitettiin Laulun Ystävien ensi konsertissa 21.2.1915. Tämä humoreski on tullut suosituksi myös neljän kaupungin, Pori, Rauma, Tampere, Turku, mieskuorojen perinteisissä kvartettikilpailuissa ja on mukana pakollisena lauluna tänäkin vuonna.

Säveltäjä, Aksel Törnudd toimi Rauman seminaarin musiikinopettajana 20 vuotta. Hän tutki säveltapailun olemusta ja julkaisi useita alaa käsitteleviä kirjoja. Sävellys, Kirkonkäynti, on yksi hänen mieskuorosävellyksistään. Runo tunnetaan myös nimellä Erilainen kirkonkäynti.

Emil Genetz ja P. J. Hannikainen ovat 1900-luvun alkupuolen säveltäjiä. Konsertissa toisena laulettava Metsänhartaus on kahden säveltäjän yhteistyötä. Tällä kertaa säveltäjämestari Hannikainen on kirjannut kappaleen sanat ja Emil Genetz on säveltänyt laulun kansallisromanttisella tyylillään. Myös tämä suosittu sävellys oli mukana kuoron ensimmäisessä konsertissa.

Vuonna 1952 kuoro järjesti kansallisen sävellyskilpailun 40-vuotisjuhliaan ajatellen. Kilpailuihin osallistui runsaasti Suomen johtavia säveltäjiä, joilta saatiin 75 sävellystä. Niistä tiukka raati palkitsi ja lunasti kuorolle kaikkiaan neljä. Joukossa oli monta mielenkiintoista säveltäjää ja sävellystä, joita myös LY olisi voinut jatkossa käyttää. Osa näistä “hyllytetyistä” sävellyksistä onkin päätynyt muiden kuorojen vakio-ohjelmistoon.

20.11.1954 kuoro esitti 40-vuotisjuhlissaan kilpailukappaleista Arvo Räikkösen Laulu hämärissä. Sanat tähän on kirjoittanut Yrjö Jylhä, joka tunnetaan ennen kaikkea sotaan liittyvistä syvähenkisistä runoista. Samalta säveltäjältä on konserttiin valittu laulu Karjalan kunnailla.

Laulu hämärissä

Monta on murheitten tuutimaa
riemut on tuutuna harvain;
monta on toivoa kukkivaa
haudattu elämän muurien taa,
kasteltu kyynelin karvain.

Monta on tuonelle kulkijaa,
tuonelta tultu on harvoin;
mennessä outona aukeaa,
tullessa tuttuna kangastaa
tuskien tie, jota tarvoin.

Monta on kuoleman laulajaa,
elämän laulut on harvat;
tuonen porteill’ on laulun maa,
tuonelta sävelet noutaa saa,
kellä on kohtalon arvat?

50-vuotisjuhliinsa LY tilasi Ahti Sonniselta ja Tauno Pylkkäseltä laulusarjat. Tauno Pylkkäsen kahden laulun sarjasta kuoro laulaa tässä konsertissa puhuttelevan Larin-Kyöstin runoon Myrsky sävelletyn teoksen Myrsky tulee (op. 67, nro 2 1962). Laulusarjan ensimmäinen osa on nimeltään Syysaamu (op. 67 nro 1, 1962).

Myrsky: Runo kokonaisuudessaan on puhutteleva. Lihavoitu teksti on sävellyksessä.

Myrsky

Myrsky tulee,myrsky tulee!
Lokkeja, tiiroja ilmassa kirkuen maihin se kantaa,
mustana viivana taivaanrantainen pinta jo pimenee,
purret ja jaalat reivatuin purjein
lahdesta etsivät suojaa, vanassa meri jo kohisee,
miehet kiskovat veneitä maihin,
vaimot huutaen juoksevat rantaa.

Myrsky nousee, meri nousee!
Vihreät hirviöt loiskuvin purstoin keinuvat kaareen,
luisuvat ammuvin aukoin, kuohuvin kyljin mereen taas,
tuhansin päin taas syöksyvät ilmaan;
kyttyrämänty se taipuu, jo puuska sen ryskeellä kallioon kaas,
kiiluvin vatsoin hirviöt hyökkää,
tanssien. painien puskee ne saareen.

Vihreet pedot jatkavat matkaa,
runnellut jaalat, pirstotut puut ne nyt taaksensa jättää,
villissä vauhdissa satoja hurjia henkiä saatossaan,
ulvoen niinkuin ruoskitut koirat
kuolassa kidat huiskaen häntää himmeän taivaan taa,
lapset itkevät kasvoilla kauhu.
vaimot siunaten vääntävät kättään.

Myrsky karkaa, myrsky karkaa.
raskaasti raueten, pauhaten puutuvat hirveät harjat,
mutisten moukarin tahdissa, meluten mainingit käy,
airot ja tynnyrit lahdella kelluu,
rannoill’ ei muuta kuin leikoja, lahoja oksia, pirstoja näy,
sorea pihlaja, lasten riemu
ruhjotuin rungoin, maassa on marjat.

Myrsky taukoo, päivä paistaa,
repalepilvet kuin ripset verhoo sen silmäkulmaa,
merta se katsoo, mi hulluna äitinä äsken raivosi
hourun vaahtoa sylkien rantaan,
hillitty henkäys puhkee, jo vesikaarikin hohtavi
ylitse meren kuin kunniaportti
hilliten merta, äitiä julmaa.

Taiteelliset johtajat

Juhlakonserttiin on pyydetty joukko Laulun Ystävien entisiä taiteellisia johtajia. He johtavat omana johtaja-aikanaan esitettyjä lauluja. Lisäksi kuoron kolme nykyistä taiteellista johtajaa johtavat omia kuorojaan.

Timo Lehtovaara johtaa Nils-Eric Fougstedtin sävellyksen Tre sånger om kärleken. Hänen johdollaan kuoro lauloi saman laulun Walesissa kuorokilpailuissa vuonna 2007.

Märt Krell toi aikanaan LY:n ohjelmistoon virolaista musiikkia, johon kuului myös Mart Saarin säveltämä virolainen kansansävelmä Leelo.

Leelo

Mis need ohjad meida hoidvad, meida hoidvad,
mis need köied meida köitvad, meida köitvad,
Mis need ohjad meida hoidvad, meida hoidvad,
sidemed, mis seovad meida, seovad meida,
Ihkame ju ikkest lahti, ikkemest lahti
orjusest ju päästa tahaks, päästa tahaks.

Jarmo Kokkonen oli kahteen otteeseen kuoron taiteellisena johtajana. Hänen aikanaan kuoro sai laulettavakseen vaativia suurteoksia, mm. Kullervo-sinfonian. Konsertissa Kokkonen johtaa Pauli Viljasen salakuljettaman ja kuorolle omistetun teoksen Metsämiehen loihtu, jonka on säveltänyt virolainen Arvo Ratassepp. Teksti on Kalevalasta, runo XIV. Lavalla on lähes sata miestä. Onhan mukana myös Weterani Weljet.

Teemu Honkasen johdettavana on Toivo Kuulan säveltämä Virta venhettä vie, sävellys, joka on vuosien aikana esitetty lähes 60 kertaa LY:n konserteissa. Tämä puhutteleva sävellys esitettiin kuoron ensimmäisessä konsertissa viimeisenä. Tämänkin kappaleen laulaa LY:n suurkuoro.

Pekka Salminen on toiminut moneen otteeseen kuoron taiteellisena johtajana. Konsertissa hän johtaa Weterani Weljien lauluryhmää Hermannit, joka esittää Ilkka Kuusiston säveltämän ja Uuno Kailaan sanoittaman kappaleen Pieni syntinen laulu.

Kristina Raudanen on Weterani Weljien taiteellinen johtaja. Hän on kuoron historiassa ensimmäinen nainen, jolle on annettu taiteellisen johtajan tehtävät. Konsertissa Raudanen toimii johtajana ja myös solistina. Weterani Weljet esittävät hänen johdollaan kuoron tunnuslauluista Laulu laulusta ja säestää häntä Armolaulussa Pekka Salmisen johdolla.

Kuoron nykyinen taiteellinen johtaja, Juha Järvinen, valitsi tähän osioon johdettavakseen Leevi Madetojan Valkeat kaupungit. Tämän sävellyksen yhtenä valintakriteerinä oli, että Madetoja on säveltänyt todistettavasti kuoron ensimmäisen tunnuslaulun. Nuotti vain on kateissa – harmi.

Sinä kuulet sen soiton

Kantaesityksenä kuullaan runoilijanakin tunnetun Jenni Haukion runosarjaan sävelletty juhlateos Sinä kuulet sen soiton. Sävellyksen nimi on suora lainaus runokirjan nimestä. Timo Lehtovaaraa pyydettiin teoksen säveltäjäksi. Syntyi kolmen laulusarjan kokonaisuus – Sinä kuulet sen soiton, Laakakatajat, haahkat, tyrnit ja Yöllä on ikävä. Kuoroa täydentävät jousikvartetti ja oboe.

Sinä kuulet sen soiton

Jäät lähtevät sinne, missä taivas kumartuu puhuttelemaan merta,
missä vesi ja avaruus yhtyvät
pilvien polvet notkahtavat rantakallioihin
ja selkälokin luut maatuvat kaislikon ohueen multaan.
Arkaa valoa vasten pakeneva lumi huuhtelee syksyisten painolastien jäänteet.
tyhjentyneet siemenkodat joissa vielä rahisee suola,
joita vielä himmeinä leikkaavat meren kivettyneet suomut.
Apea tuuli näppäilee hauen kuivunutta selkäruotoa,
kuolleet ruohonkorret teeskentelevät kevättä,
sade puhaltaa niiden päälle koivujen siitepölyä.
Tämä on huhtikuun likinäköisiä odotuksia tihkuva melodia
jäät lähtevät ja niin synnyt sinä.

Sinä kuulet sen soiton –

Laakakatajat, haahkat, tyrnit,
rahkasammalta kasvavat kalliot
vanhan meren loppumaton kohina
Vain tämä silmiini kivettynyt maisema
jää jälkeeni,
veteen heitetyn kiven synnyttämä aaltoilu,
kaarenkestoinen onni, täydellinen.

Yöllä on ikävä avaruuttasi.
Unessa puhallan pehmeään niskaasi,
laulan sinut pajulinnuksi huhtikuun aamuun.

Sibelius 150 vuotta

Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen kuolemasta tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tämä on otettu huomioon laajasti koko suomalaisessa musiikkielämässä. Niin myös Mieskuoro Laulun Ystävät. Konsertissa kuoro esittää Sibeliuksen opussarjan 18, johon kuuluu kuusi sävellystä. Alkuaan tässä sarjassa oli yhdeksän laulua, joista SIbelius myöhemmin poisti kolme kappaletta. Kuoron laululistalla Sydämeni laulu on kärkikymmenikössä ja se oli mukana ensimmäisessä konsertissa vuonna 1915.

Opussarja 18

• Sortunut ääni (1898)
• Terve kuu (1901)
• Venematka (1893)
• Saarella palaa (Työnsä kumpaisellaki) (1895)
• Metsämiehen laulu (1899)
• Sydämeni laulu (1898)

Juhlakonsertin päättää Isänmaalle-teos, joka alkujaan kuului kyseiseen opussarjaan. Tästä sarjasta Sibelius poisti myöhemmin kolme kappaletta, joihin kuului ko. laulu. Teos liittyy läheisesti kuoron historiaan. Vanhan laulutalon nuottivarastosta löytyi aikoinaan säveltäjämestarin kirjoittama alkuperäinen nuotti Isänmaalle. Nuotti on arkistoituna Sibelius-museoon. Todisteena nuottikirjoituksesta siitä osa on painettuna kuviona kuoron juhlasolmiossa. Ja perinteitä noudattaen konsertti päätetään salista mukaan kutsuttujen laulajien kanssa Finlandiaan.