Maassamme lienee lukuisia perheitä, joissa kaikki mies- ja naispuoliset jäsenet ovat harrastaneet kuorolaulua. On myös luonnollista, että vanhempien musiikkiharrastus voi periytyä lapsille ja jopa lastenlapsille saakka. Monet veljekset ovat laulaneet samassa mieskuorossa. Eri ammatteihin kouluttautuneet perheen jäsenet joutuvat helposti työpaikkaa vaihtaessaan eri kaupunkeihin ympäri Suomen. Silloin he harrastuksiensa vetäminä liittyvät juuri siihen kuoroon, joka on heitä lähinnä. Musiikin harrastaminen on terveellistä. Tämän tiesivät myös Väinö Salosen lapset ja lastenlapset. Runsas musikaalisuus, laulu ym. avartavat tunne-elämää ja voivat pidentää jopa ikää.
Oman sisarussarjamme (8 poikaa ja 4 tyttöä) isä Väinö Salonen oli pastori, jolla, kuten Aino-vaimollaankin, oli kaunis ja kirkas lauluääni. Pojista 6 kävi 1940–50-luvuilla Tampereen Klassillista lyseota, jossa myös Väinö-isä toimi sivutoimisena latinan lehtorina. Isä itse pääsi Turun Klassikosta v. 1911 ylioppilaaksi, jonka jälkeen hän valmistui papiksi v.1915. Musikaalisuuteen viittasi myös se, että hän 1930-luvulla rakensi itselleen oman viulun, jota sitten soitteli vuosikaudet. Koko perheemme lauloi jälkeläisineen perhekuorona eri suku- ja seurakuntatilaisuuksissa neliäänisiä kansanlauluja ja virsiä. Sisaruksista Into ja Päivikki toimivat myös Jumalanpalveluksissa laulujen ja virsien pianosäestäjinä kymmenet vuodet. Useat sisarukset ottivat nuorina myös yksinlaulutunteja. Veljeksistä Aarno, Into, Oiva, Tauno ja Urpo sekä sisarista Marjatta, Sinikka ja Päivikki harrastivat laulua eri kuoroissa. Marjatta ja Sinikka lauloivat 1940-luvulla mm. Tampereen Laulusiskoissa ja Asevelinaiskuorossa.
Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi johtava ylihoitaja Päivikki Salonen (s.1936) lauloi I sopraanoa ja I alttoa yli 45 vuotta. Jo koulutyttönä hän lauloi Tammelan kansakoulun kuorossa Tampereella. Myöhemmin hän lauloi mm. Kansalliskuorossa, Sairaanhoitajalaulajissa, Suomen Laulussa ja Helsingin Kannelkuorossa. Helsingissä ja Vantaalla asuessaan hän teki kuorojensa kanssa myös useita ulkomaan matkoja.
Diplomi-insinööri Aarno Salosen (s.1929) puheääni oli matala, joten hän liittyi jo opiskeluaikanaan Helsingissä Polyteknikkojen kuoroon ja tietysti II bassoon. Laulettuaan siinä 10 vuotta hänet valittiin Helsingin metrosuunnittelijaksi, jolloin hän liittyi Vox Urbana-sekakuoroon. Hän oli ko. kuoron kantavia voimia toimien mm. sen puheenjohtajana vuosikaudet. Aarno lauloi koko ajan eli 30 v. II bassoa ja nimitettiin myöhemmin mm. kuoronsa kunniapuheenjohtajaksi. Hän kuoli 83 vuotiaana 16.1.2012.
Allekirjoittanut (dos. Into Salonen s.1931) liittyi Upseerikoulun kuorossa v. 1951 luonnollisesti myös II bassoon, mutta Helsingissä lääkäriksi opiskellessani ääneni oli alkanut kohota, joten YL:ssä (joht. ”Pyssy” Turunen) lauloin jo II tenoria. Se on sen jälkeen ollut oma ääneni kaikissa mieskuoroissa. Kun kandikurssimme siirtyi v. 1955 Turkuun, liityin luonnollisesti Laulun Ystävien riveihin. Vuonna 1957 konsertoimme Turun kummikaupungissa Bergenissä ja myös Oslossa. Turussa lauloin noin viisi vuotta myös ns. Medisiinari-kvartetissa. Työpaikkani vaihtui v. 1960 Oulun Lääninsairaalaan, josta alkaen lauloin Pohjan Laulussa aina vuoteen 1965 asti. Sieltä olin perustamassa myös Oulun Oopperakuoroa sekä Oulun Kamarikuoroa. Se täytti v. 2011 peräti 60 vuotta.
Eniten kuorovuosia (30 vuotta) minulle on kuitenkin tullut Porin Mies-Laulussa ja sen seniorikuorossa. Muutin Poriin ja liityin kuoroon vuonna 1967. Johtajamme Erkki Hakkiluoto pystyi transponoimaan eri kuoroäänten melodiat aina sopivalle korkeudelle helpottaen harjoittelua. Nyt jo edesmennyt Porin Mies-Laulun perustaja, prof. Altti Järvinen sai 1970-luvun alussa Adam Stokes-pyörtymiskohtauksia kesken harjoituksiamme, jolloin veimme hänet Satakunnan Keskussairaalaan. Ylilääkäri Mikko Katila pyysi minua silloin laittamaan Altille ”Pace macerin” (tahdistin) rintalihaksen alle. Leikkasin hänet ja leikkauksen jälkeen Altti johti kuoroamme vielä 10 vuotta kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Vuonna 1986 Porin Mies-Laulu teki kolmen viikon konserttimatkan Los Angelesiin, San Franciscoon, Seattleen ja Kanadaan. Toimin matkamme lääkärinä ja minua myös siellä tarvittiin. Porin Mies-Laulun ”Vaarin Laulu” perustettiin 1970-luvun alussa yli 60-vuotiaille laulajille. Se järjestää Itsenäisyypäivän aaton konsertteja kuten myös Laulun Ystävien Weterani Weljet Turussa ja auttaa emokuoroa aina tarvittaessa. Porin Mies-Laulu harjoittelee omassa kuorotalossaan Porissa Vapaudenkadun varrella, kuten LY:kin Turussa Puutarhakadun varrella. Siellä Weterani Weljet järjestää ns. ”Iltamia” kerran kuukaudessa laulun ja hyvän ruuan merkeissä.
Täyttäessäni pyöreitä vuosia olen saanut eri kuoroilta kolme kaunista viiriä muistoksi lauluharrastuksestani. Nykyään minulle on kertynyt jo 50 vuotta eri mieskuoroissa ja sainkin hiljan Mieskuoroliiton 50-vuotisruusukkeen. Mielestäni kuoroilla tulisi pitkillä konserttimatkoillaan olla aina myös oma nimetty lääkärinsä. Laulun Ystävät täyttää v. 2014 100 vuotta ja pitää sen kunniaksi useita konsertteja paitsi Turussa myös Helsingissä.
Toimitusjohtaja Oiva Salonen (s.1934) liittyi Tampereella Mieskuoro Laulajiin jo v. 1952 ja lauloi siinä ja seniorikuoro ”Konkeloissa” II bassoa aina viime päiviin saakka. Muutaman vuoden poissaoloja tosin oli, kun työpaikka vaihtui. Syksyllä 2011 hän sai Sulasolin 45-vuotis ansiomerkin. Hän oli myös v. 1991 perustetun ”Konkeloiden” perustavan kokouksen puheenjohtaja. ”Konkelot” täytti hiljan 20 vuotta ja järjestää emokuoron kanssa Itsenäisyyspäivän aattona Isänmaallisia juhlia ruokailuineen Tampere-talolla, v. 2013 poikkeuksellisesti Tampereen Tuomiokirkossa. Kuoro harjoittelee Kalevassa Takojankadulla sijaitsevalla omalla Laulumajalla, jonne maamme seniorikuorot syks. 2012 kokoontuivat.
Pastori, vanhempi lehtori Tauno Salonen (s.1937) liittyi heti ylioppilaaksi valmistuttuaan v. 1957 Ylioppilaskunnan Laulajien I bassoon. Papiksi hän luki osan Helsingissä ja osan Länsi-Saksassa. Vuonna 1961 hän jatkoi opintojaan USA:ssa, missä hän lauloi Springfieldin (Illinois) mieskuorossa. Vuonna 1963 hän jatkoi opintojaan vielä Helsingissä pätevöityen siellä myös uskonnon ja psykologian vanhemman lehtorin virkaan. Espoon Tapiolan yhteiskoulussa ja lukiossa hän oli pidetty opettaja ja opinto-ohjaaja sekä kuorossaan Espoon Mieslaulajissa (v. 1979–90) komea I basso. Eläkkeelle päästyään hän muutti Järvenpäähän v.1990, jossa hän on laulanut ja laulaa edelleen sen Mieslaulajissa ja viime vuodet myös ”Ajattomat” seniorikuorossa. Tauno kirjoittaa mielellään kuoro- ym. aiheisia artikkeleita kuoronsa ym. lehtiin ja toimii konserttien vetäjänä. Eri mieskuoroissa hän on laulanut jo 38 vuotta.
Tohtori Urpo Salonen (s.1939) valmistui lääkäriksi Sveitsissä. Suomessa hän liittyi v. 1987 Nokian Mieskuoron II bassoon. Nokialla hän teki elämäntyönsä Pitkäniemen sairaalan lääkärinä. Jo 1960-luvulla Bernissä opiskellessaan hän perusti Medisiinari-kvartetin ja Nokialla 1990-luvulla mieskuorostaan 8–13 hengen ns. ”Kellarikvartetin”, jolla on yksi CD-levy ja joka on laulanut mm. Tampereella Sveitsin 700-vuotisjuhlissa. Nimensä tämä kuoro sai kai siitä, että se harjoitteli Urpon talon alakerran musiikkihuoneessa. Nykyään Urpo laulaa myös työtovereittensa muodostamassa 4 hengen Anoia-sekakvartetissa, joka on saavuttanut kuuluisuutta ympäri Pirkanmaata, laulanut pari kertaa Tampere-talossakin ja pitää 20-vuotisjuhlakonserttinsa vuoden 2014 alussa. Anoia-kvartetti on myös levyttänyt yhden suosiota saaneen CD-levyn. Urpo toimi vuodesta 1990 alkaen useita vuosia Nokian mieskuoronsa puheenjohtajana.Vuonna 2001 hän liittyi myös ”Tuuliharjun miehet” seniorikuoroon. Mieskuorotoimintaa hänelle on kertynyt yhteensä jo n. 26 vuotta.
Lähes aina, kun me viisi veljestä tapasimme toisemme jossakin tilaisuudessa, viritimme jonkin laulun, johon myös kolme sisarta Marjatta (sopraano), Sinikka ja Päivikki (alttoja) yhtyivät. Nyt vuonna 2014 Sinikka ja Aarno ovat jo poistuneet keskuudestamme. Neljä veljestämme oli myös LY:n mukana yhteisellä matkallamme Tallinnan Laulujuhlille vuonna 2009.
Hyvät harrastukset, kuten kuorolaulu ja soitto edesauttavat ystävyyssuhteiden solmimista samanmielisten laulajien ja soittajien kesken. Samalla se lähentää sisaruksia toisiinsa. Parhaimmillaan me sisarukset sekä lähisukulaiset saimme koolle 20–25 jäsentä käsittävän sekakuoron, joka lauloi 4-äänisiä lauluja. Näin tapahtui mm. Asikkalassa pidetyssä sukukokouksessa v. 2005. Ehkä koskettavin tilaisuus veljeksillä oli Marjatan Paul-miehen hautajaiset vuonna 2008 Tampereella, missä viisi veljestämme lauloi ”Veteraanin iltahuudon” poisnukkuneen sotaveteraanin muistolle.
@Into Salonen
Weterani Weljet / LY