Laulusta me voimaa saamme!

Mieskuoro Laulun Ystävien Weterani Weljet 

Elettiin marraskuuta vuonna 1958. Mieskuoro Laulun Ystävissä oli huomattu, että osa aktiivisista laulajista ei enää osallistunut kuoron harjoituksiin samalla innolla kuin aiemmin. Mutta laulamisen halua kuitenkin oli. Tuumasta toimeen – perustettiin veljeskuoro Veteraani-Veljet. Tarkoituksena ei ollut kilpailla pääkuoron kanssa, vaan tukea ja vahvistaa sen toimintaa.

Koska oli järjestäydytty, tarvittiin nimetyt toimihenkilöt. Perustettiin hoito.

Faari – nimitettäköön häntä yhteisön isähahmoksi, omalla esimerkillään innostaa varttunutta laulajakaartia erilaisiin tehtäviin. Ensimmäinen faari, Sakari Lehtonen, oli monessa mukana. Hänen toimestaan ovat syntyneet kuoron ensimmäiset kirjalliset julkaisut. Viimeisimpiä faareja ovat olleet Leonard Lindberg ja Hannu Sundqvist. Nyt tehtävää hoitaa Markku Majaniemi. 

Sakari Lehtonen, Leonard Lindberg, Hannu Sundqvist ja Markku Majaniemi.
Erkki Tuominen ja Pauli Viljanen.

Semafoori – iltamien laulunjohtaja. Ilta ilman lauluja on kuin pystyyn kelottunut mänty. Siispä aivan ensimmäisistä yhteisön henkäyksistä saakka on laulettu ja soitettu ruokailun yhteydessä. Tätä arvostettua tehtävää ovat tehneet entiset taiteelliset johtajat tai joku muu musiikkia ymmärtävä veteraani. Kape Soini, Pentti Kärkkäinen, Erkki Tuominen – tässä muutamia. Tänä päivänä veteraaneja laulattaa Pauli Viljanen – taiteilija monella tavalla.

Lompsa – jos ei Roope Ankka, niin kuitenkin. Tämäkin toiminta tarvitsee rahaa ja siksi sitä on kerätty eri tavoin kirstun pohjalle. Ja hyvin on eletty. Onpa rahaa kertynyt niin paljon, että on voitu rahallisesti tukea pääkuoroa. Hyväksi kutsuttuna aikana laulajien joukossa oli monia talousihmisiä, joilla oli suhteita vaikkapa pankkimaailmaan. Ensimmäiseksi lompsan vartijaksi nimettiin Ivar Helske. Lainaa ei ole otettu, ei myöskään nykyisen lompsan, Esko Vuoren aikana.

Lekkermanni – jos tätä virkaa ei olisi, ei yhteisistä illoista tulisi mitään. Tämä herra huolehtii kokoontumispaikan järjestelyistä. Aiemmin tehtävä oli haasteellinen. Eihän ollut omaa tupaa eikä omaa lupaa. Nyt Reijo Mäkynen tilaa syömiset ja juomiset omaan laulutaloon. Lekkermannien nimilistakin on laadukas. Sieltä kannattaa poimia Hannu Mäkilä, jonka vankoilla käsivarsilla on kulkenut lautaspinoja lukematon määrä salista keittiöön.

Kriivari – myöhemmin väärin kirjattuna skriivari – merkitsee ylös, mitä illan aikana sattuu ja tapahtuu. Tietysti pöytäkirjat luetaan ja mitä iloisempi ja väritetympi pöytäkirja, sitä parempi. Ensimmäisenä tätä tehtävää hoiti Lassi Turunen. Häntä voi persoonana ja ilmaisuvalmiuksistaan verrata nykyiseen kriivariin, Esko Aaltoseen. Tietysti on mainittava pitkäaikainen kriivari Jorma Nieminen, joka insinöörin tarkkuudella on kaiken ylös kirjannut.

Jostakin syystä, vaikkei toimihenkilöille palkkaa maksetakaan, on kaksi nimitystä jätetty pois. Toinen niistä on yli-veteraani (mm. Aarne Honka), joka on toisaalta kunnianimitys. Ja toinen on vara-semafoori (mm. Armas Heinikainen). Varmaan veljet luottavat Pauliin ja hänen aktiivisuuteensa hamaan tulevaisuuteen.

Nimen vääntöä

Yhteisön nimestä on väitelty vuosikaudet. No, annetaan anteeksi. Onhan rakkaalla lapsellakin monta nimeä. Ensin oli vuosikaudet virallisesti käytössä Veteraani-Veljet. Sitten laadittiin manifesti, jossa kirjaintyyppinä oli fraktura tai jotain sinne päin. Sieltä poimittiin nimi arvokkaaseen muotoonsa Weterani-Weljet (… joka WETERANI-WELJIXI sen emokoori LY:n jälijn cutsuttu on). Seuraavassa vaiheessa väliviiva pudotettiin pois ja nyt toimitaan Weterani Weljinä – täysivaltaisina LY:n jäseninä ja Mieskuoroliittoon kuuluvina.

Tuntomerkkejä

Hyvällä yhteisöllä on omat tunnuslaulunsa, merkkinsä ja standaarinsa. Ensimmäiset tunnuslaulut ovat yhteisön alkuvuosilta ja pitkälti yksiäänisiä. Uusin tunnuslaulu on Turun Sotaveteraanilaulajien johtajan Sauli Hakkaraisen kynästä. Sanat ovat Hannu Mäkilän tekemät.

Kaunis kultainen riipus on Elis Kaupin suunnittelema ja standaari Pekka Saarelan suunnittelema.

Me, Weterani Weljet, kokoonnumme kerran kuukaudessa yhteiseen iltamaamme pääasiallisena tarkoituksena laulaa ja syödä yhdessä sekä muistella menneitä ja suunnitella tulevaisuutta.
Lisämausteena on virkeästi toimiva WW-kuoro, joka harjoittelee kerran viikossa laulusalilla. Nyt tärkeimpänä tavoitteena on osallistuminen kuoron 100-vuotisjuhlakaareen myös omalla ohjelmalla. Olemme kiitollisia siitä, että tätä joukkoa ovat johtaneet musiikin ammattilaiset, ensin Markku Paalanen ja nykyään Kristina Raudanen.

14.11.2014
@Herkko Rautakorpi