Kun kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi v. 1872 kuoli lauloi kuoro hänen hautajaisissaan kauniin “Integer vitae” -laulun. A. Kivihän oli Eino Leinon ohella eräs kuuluisimmista kuorolaulujemme sanoittajista ja Kiven runoista on peräti n. 160 sävelletty kuoro- yms. lauluiksi. V. A. Koskenniemen runoista on sävelletty lauluiksi n. 230 kpl ja Eino Leinon runoista peräti yli 500 kpl. “Integer vitae”-laulun sävelsi jo 1800-luvun alussa F. F. Fleming, mutta vasta 1800-luvun lopulla oli P. J. Hannikainen runoillut siihen sopivat suomenkieliset sanat.
“Sydämeni laulun” sanat kirjoitti A. Kivi “Seitsemän veljestä” -kirjassaan ja J. Sibelius taasen sävelsi v. 1895 siihen kauniin melodian, jonka Ylioppilaskunnan Laulajat konsertissaan v. 1896 ensimmäisenä esitti. Kummassakin laulussa on hautajaisiin sopivat runovärssyt. Lukiessani hiljattain Alf Henriksonin kirjoittamaa “Antiikin historiaa” tulivat eteeni “Integer vitae” -laulun latinankieliset sanat sekä myös Alf Henriksonin niiden sananmukainen suomennos, jolloin ajattelin kertoa tästä laulusta muutaman sanan. Laulu sanoineen ja nuotteineen löytyvät mm. “Laulu-Miesten lauluja” II osa, s. 143 (1950).
“Integer vitae” -runon kirjoitti vähän ennen Jeesuksen syntymää roomalainen runoilija Quintus Horatius Flaccus. Hän eli vuosina 65–8 ekr. ja oli Vergiliuksen ohella eräs Rooman merkittävimmistä runoilijoista. Lähes kaikki runothan kirjoitettiin siihen aikaan latinaksi. Horatiuksen oodeille eli runoille oli ominaista muodon hallinta ja ne olivat usein satiirisia. Ne heijastivat usein epikurolaista elämän katsomusta sekä isänmaallista paatosta. “Integer vitae” -runo oli mahdollisesti jo silloin tarkoitettu yleiseksi hautajaisissa esitettäväksi runoksi, mutta runossa esiintyvän Fuscus -sanan merkitystä ei ainakaan runon suomentaja A. Henrikson ole kertonut. Itsekään en ole varma, mitä “Fusce pharetralla” on tarkoitettu, vaikkakin prof. Reijo Pitkärannan sanakirjan mukaan” Fuscus” tarkoittaa mustaa, tummaa ja “Fusce pharetra” nuolten säilytyksessä käytettävää mustaa nuolikoteloa.
“Integer vitae” -laulun sanat kuuluvat seuraavasti:
“Integer vitae scelerisque purus, Non eget Mauris iaculis nec arcu, Nec venenatis , gravida sagittis, Fusce pharetra”.
Sananmukaisesti suomennettuna tämän “Nuhteeton elämä” -runon on Alf Henrikson kirjassaan suomentanut seuraavasti:
“Joka nuhteettomasti elää ja jota rikos ei tahraa, hän ei tarvitse maurilaisia keihäitä tai jousia eikä myrkytetyillä nuolilla täytettyjä viinejä, oi Fuscus”.
Ylioppilaskunnan Laulajat v. 1883 perustanut P. J. Hannikainen (1854-1924) kirjoitti runsaan sävellystyönsä ohella myös runoja, joista tämä kaunis hautajaisruno kuuluu seuraavasti:
“Ystävän haudalla. Vaipuos vaivu synnyinmaasi helmaan, Sieltä sä löydät, mitä etsit täältä. Rientosi palkan, viihdytyksen, rauhan Saavutat viimein”.
Itsekin olen laulanut tätä laulua sekä latinaksi että suomeksi ensi kerran YL:ssä 1950-luvulla “Pyssy” Turusen johtamana.
Tähän lauluun runoili P. J. Hannikainen myös 2. ja 3. säkeistöt, joita kuorot laulavat harvoin, yleensä vain akateemisten henkilöiden hautajaisissa.
Edellä esitetystä huomaamme, että vieraskielisten runojen ns. suomennokset poikkeavat usein aika tavalla siitä, kuinka runo alun pitäen on kirjoitettu. Ehkäpä tämän runon säkeet eivät olekaan tarkoitettu suomennokseksi vaan erilliseksi lauluksi.
Turussa lokakuussa 2014
@Into Salonen
Mieskuoro Laulun Ystävien Weteraani Weljet