Kyllä se on vain niin, että tämän idean isät löytyvät Raumalta ja Tampereelta (aakkosjärjestyksessä). 61 vuotta sitten viisaat miehet saivat aikaan sen, että lauletaan kilpaa.

Sitä on tehty eri tavoin. Ensin lavalla olivat yksinkertaiset (tarkoittaa neljää laulajaa) kvartetit. Kuten tiedetään, ruokahalu kasvaa syödessä. Kvartettien määrää lisättiin ja mukaan tuli muita paikkakuntia.
Porilaiset, vuodesta 1960, halusivat voittaa raumalaiset ja päinvastoin. Eikä siinä kaikki. Vieläpä Hämeenlinnasta oli halukkuutta puolustaa laulavaa mainetta. Mutta jonnekin nämä miehet katosivat.
Asiakirjoja kirjoiteltiin. Oli Hakkiluotoa, Borgensrömiä, Hermosta, Jokista, Tuomista ja jos keitä. Sääntöjä muutettiin tarpeen mukaan. Sehän kuuluu asiaan.

Turkulaisista pari miestä oli kuullut, että tällaiset kisat on olemassa. Taiteilijanimin, Lennu ja Pauli, miehet tekivät vakoilumatkan ja kirjoittivat varmaan julkisesti nimet paperiin – Turku tuli mukaan. Se tapahtui vuonna 1981. Näin neljän kaupungin joukko oli koossa.

Jo aiemmin oli treenattu kaupungin ja oman kuoron maineen takia tiukasti kisoja varten. Poikkeuksiakin oli. Joku joukkue kertoi, että harjoittelut olivat alkaneet kilpailupaikan lämpiössä. Eipä sillä kannata paljon kehuskella, jos tuomarit sanovat: ”Laulu oli tunnistettavissa, lähinnä sanoista.”
Joka tapauksessa kilpailut laajenivat. Sääntöjä muutettiin ja mukaan otettiin tuplat. Karonkassa tuplalla tarkoitetaan eri asiaa, mitä kilpailuissa. Parhaimmillaan laulajia on ollutkin kymmenittäin. Se on hienoa se!

Tietysti, kun kilpaillaan, myös palkitaan. Kiertopalkinnot ovat löytäneet paikkansa sieltä täältä. Ja ne kukkomitalit. Jos sellaisen saa itselleen, niin silloin tuntee olevansa laulaja – todellinen kukko! Tästä kiitos porilaisille. Totta kai kunniakirjoja jaetaan joka vuosi ja tuomarit kehuvat taitavin sanakääntein, miten olisi laulettava.

Kasvattava ja kehittävä kokemus kaiken kaikkiaan.

Yksi keskeinen osa kilpailutapahtumassa on karonkka. Tällöin otetaan tuplat ja lauletaan yksin tai erikseen, ryhmässä ja suuressa joukossa, oikein ja väärin.

Ja tietysti syödään!

Kilpailut järjestetään vuorovuosin eri kaupunkien laulutiloissa. Nyt, vuonna 2014, joka on myös Laulun Ystävien juhlavuosi, kisataan LY:n omassa laulusalissa. Tietysti me turkulaiset toivomme runsasta osanottoa.

Kun kelaa tätä kilpailutapahtumaa vuosien osalta, niin on todettava, että jännityksen ja totisuuden lisäksi tilaisuuksissa vallitsee leppoisa, veljellinen ilmapiiri. Ja siitä on pidettävä huolta jatkossakin.

Ja lopuksi kirjaamani kiplailun teesit:

1. Veljellinen yhdessä oleminen laulaen (Veljet, nyt on hetki maljain!)
2. Kannustusta pienryhmätoimintaan ja halu onnistua kisoissa
3. Antamalla kilpailijoille asiantuntevaa palautetta omista suorituksista asiantuntevien tuomareiden kautta.
4. Rohkaisemalla esiintymään kriittisen kuulijakunnan edessä
5. Kuorojen kanssakäyminen ja kiinteän vuoropuhelun mahdollisuus
6. Tuntea laulamisen riemua vaikka housut vavisten
7. Muut mahdolliset edistävät seikat.

@ Herkko Rautakorpi